Rahaa kuin roskaa

Mietin tässä, että on ehkä syytä hieman avata meidän taloudellista tilannetta eli sitä kuinka "köyhiä" olemme. Monen mielestä saatamme tulla toimeen paremmin kuin monet muut ihmiset - emme siis missään nimessä vertaa itseämme niihin kohtaloihin, jotka joutuvat taistelemaan jokapäiväisen ruokansa eteen. Kuitenkaan ei meillä juuri ylimääräistä rahaa näy eli olemme pienituloisia. Itse käyn töissä osa-aikaisena myyjänä ja H:lla ei ole säännöllisiä tuloja, mutta saamme sentään ostettua leivän päälle muutakin kuin sitä kuuluisaa voita aina silloin tällöin. Juoksemme tarjousten perässä ja vertaamme kilohintoja. Suuremmat hankinnat tehdään pääasiassa nettikirpputoreilta ja niihinkin saatetaan säästää useampi kuukausi. Ne kaikista suurimmat unelmat jätetään usein hankkimatta.

Päätöksemme muuttaa suhteellisen kalliille asuinalueelle ei ollut helppo, mutta laskelmien jälkeen tulimme siihen tulokseen, että kun jostakin nipistää, niin asuminen unelmien naapurustossa ei olisi lainkaan mahdotonta. Kysehän on pääasiassa priorisoinnista. Haluammeko asua mukavassa asunnossa vai haluammeko käyttää rahamme vaatteisiin? Haluammeko parvekkeen vai haluammeko syödä pihviä?

Tiukan budjetin lisäksi olen pohtinut myös nuukuutta ja tullut siihen tulokseen, että H on harvinaisen pihi. Paraskin puhuja lienen minä itse, sillä niin kauan kun muistan, olen minäkin pennejäni laskeskellut. Ihan naurattaa mielikuva itsestäni kaupungilla miettimässä kannattaako minun tällä kertaa ostaa kahvi McDonaldsista (1e) vai mennäkö ihan kunnon kahvilaan nautiskelemaan. Ja tämähän ei ole pelkkä mielikuva. Kaverini muistuttavat minua vieläkin siitä, kun jollakin festarilla keräilin muiden kävijöiden pantillisia juomalaseja jopa häiritseviin mittoihin asti.

On silti kumma, että vaikka kuinka nuukaillaankin, niin kummasti se tili on tyhjä aina ennen palkkapäivää. Mistä tämä johtuu? Mihin kaikki rahat menevät? Opintolainan lyhennyksiin, luottokorttimaksuihin, vakuutuksiin, julkiseen liikenteeseen... Joka kuukausi tuntuu aina myös olevan joku ylimääräinen menoerä. Löytyy hammaslääkäriä, eläinlääkäriä (koiraa ei enää ole snif), lääkkeitä sekä nyt viimeaikoina pääsykoekirjoja. Teen myös helpolla impulssiostoksia, jos hinta on vain sopiva (puhutaan muutamista euroista) eli minustaa löytyy myös hoarderin eli keräilijän vikaa. Ehkä tuossa syy alituiseen "köyhyyteeni",  pienistä puroista kasvaa suuri joki. Sekin on jännä juttu, miten välillä en raaskisi edes vessapaperia ostaa, mutta kun eteen kävelee jotakin turhaakin turhempaa esim. kynttilänjalkoja, ne menee heti kärryyn. 

Niinpä näin kärsimättömänä ihmisenä ja sisutusintoilijana tekisi tietenkin mieli hankkia kaikki mööbelit ja sisustuselementit kerralla ja nyt eikä kohta. Tätä järjetöntä himoa laimentaa budjetin lisäksi onneksi se seikka, että meillä ei ole tiedossa mitään mittoja uudesta asunnosta. Tosin pohjapiirrustuksen olen jo arvuutellen piirtänyt täyteen tavaraa moneen kertaan.