Kaapista piknikpöydäksi d-c-fixillä

No nuo sisustuskalvot ottivat minusta otteen eivätkä päästäneet irti. Kuin itse piru olisi houkutellut ostamaan niitä lisää huolimatta siitä, että minulla ei ollut vielä aavistustakaan käyttökohteesta. Kannoin siis kotiin rullan värikkäitä ruutuja sekä rullan koivun runkoja. Caribbean Wood -kuosinenkin rantautui Tampereelle, heräteostoksena kotiin eksyi myös sinivalkoinen laattarulla. Huh huh, joko riittäisi?

Vasemmalta: Caribbean Wood (Friedola) sekä Wood, joku?, Bahia (d-c-fix)

Halu yltyi, oli pakko päästä testaamaan. Uhriksi valikoitui Ikea PS -kaappi, jonka harmaa kansi huusi uutta ilmettä.

Ennen

Sisustusmuovin kalvon laitto alkoi ongelmitta, mutta nopeasti kasvanut itsevarmuus kostautui ja tasoittelimme loukkuun jääneitä ilmakuplia useaan otteeseen. Vasta myöhemmin huomasin vinkin, että noita raivostuttavia pullistumia olisi voinut puhkaista rikki myös neulankärjellä ja sitten tasoitella, mutta olisiko itse kaappi sitten alttiimpi vesivahingoille? No, sen kummempaa ohjetta en tässä voi antaa kuin, että ensin toinen kapea reuna siististi ja suoraan kiinni niin, että kaapin etureunaan jää sopivan verran kalvoa. Sen jälkeen edetään pikkuhiljaa tasoitellen kohti toista reunaa.

Taistelua elintilasta, vastapuolena ilmakuplat.

Sitten taitellaan yksi kulma siististi ja painetaan etureunan muovi paikoilleen. Vasta tämän jälkeen taitellaan seuraava kulma, ettei tule vekkejä.

Hätähousu leikkasi kulman vinoon. Ei kyllä onneksi haittaa tässä kuosissa.

Meillä ei mitään sikliä ollut, vaan edettiin lähinnä käsipelillä ja taikinakaapimen avulla. Ehkä tässä syy ilmakuplille? Itse muovi kesti jatkuvaa repimistä todella hyvin, mutta on tuo kyllä kahden ihmisen hommaa.

Lopputulos miellytti. Kalvo meni vain muutaman millin vinoon eli ei haittaa silmää, jollei oikein syynää.

Ihana kuosi. Tulee vähän joku piknik-pöytä mieleen?

Etureuna meni yllättävän siististi.

Ensimmäiseksi kokeiluksi tämä onnistui yli odotusten. Kaappihan maksoi käytettynä 40 euroa ja tuo kalvo 5,90 euroa, joten suhteellisen edullinen hankinta vieläkin. Seuraavaksi testaan johtokelan päällystämistä. Odotukset eivät ole kovin korkealla.

Puolalaiset pikkupurkit

Tiedän, että minulla on liikaa pikkusälää kotona. Tiedän, etten tarvitse yhtään purkkia tai purnukkaa lisää. Tiedän, että sisustusmaailma suosii mahdollisimman yksinkertaista ja sotkutonta tyyliä, "clutter-freetä". Tiedän, että ennen muuttoa olisi parempi päästä eroon tavarasta kuin hankkia sitä lisää. Kaikesta tästä huolimatta minun oli pakko saada nämä ihastuttavat purkit nettikirpparilta.

Onpas söpöjä ja hintakin vain 2 euroa yhteensä.

Purkkien pohjassa oli jotakin outoa tekstiä ja ilmeisesti tekijän nimi. Mieltä alkoi askarruttaa, joten laitoin Facebookiin pyynnön käännösavusta. Arvon takia sitä en tosin tehnyt, vaan minua todellakin alkoi kiinnostaa näiden alkuperä.

E. Szym... jotain?

Epäilykseni venäjänkielestä meni mönkään, sillä muutama puolalainen ystäväni kertoi purkeissa lukevan "Hand painted E.Szymańska". Kuka olisikaan arvannut... Google ei kertonut minulle tekijästä mitään,  joten kipot taitavat olla matkamuistokamaa ja kunnosta päätellen suhteellisen uusia sellaisia. Rihkamaa tai ei,  nämä sopivat kuitenkin mainiosti tulevaan asuntoomme.

Jakkaralöytöjä

Vasta muutama teksti alla ja huomaan, että ajattelematta sen enempää on kämppään kertynyt huimasti tavaraa Ikeasta (pääosin second handia, mutta kuitenkin). Eihän tuo mitään, kyseisestä kaupasta löytää kyllä halvalla laatukamaa ja mikä parasta: niitä on mukava tuunata. Näin kirpparihaukkana täytyy mainita, että minua ärsyttää ilmoituksissa toistuva "ei mitään Ikea-laatua" -teksti. Selvästikään nämä ihmiset eivät ole tutustuneet ruotsalaisten valikoimaan Lack-apupöytää pidemmälle.

Tässä tämän illan löyty, jonka tein tuossa viime vuoden puolella. Ikeassa oli kaupan poistuvaa Nils-jakkaran päällistä hintaan 2,99 euroa. Itse runko taisi maksaa kolmenkympin luokkaa, joten jätin ostamatta. Kuinka ollakaan pian Facebook-kirpputorilla vastaan käveli kaksi hyväkuntoista tuolia 30 euron yhteishintaan. Summa tuntui hieman liian korkealta budjettiini, joten tarjosin kahdenkympin kauppaa. Sitten tulikin kiire Ikeaan ostamaan päällisiä. Itse rungot olivat hyväkuntoisia paria löysää ruuvia lukuunottamatta.

Yhdelle Nils-jakkaralle päällisineen tuli hintaa 12,99 euroa.

Paikkaa jakkaroille en ole vielä löytänyt, mutta ehkäpä asettuvat aloilleen uudessa asunnossa. Runkojen mukana tulleet valkoiset päälliset pesin ja laitoin talteen mahdollista myöhempää käyttöä varten.

Taisteluni sisustusmuovista

Tässä alkuviikosta päätin viimein tutustua sisustus- eli kontaktimuoveihin. Ne siis ovat niitä itseliimautuvia kalvoja, joita monet käyttävät nykyään kotinsa uudistuksessa. Oikeastaan helpoiten niitä kuvailee juurikin tuo sana kontaktimuovi eli toimii samalla tavalla kuin se muovi, jolla päällystetään koulukirjoja. Halpa ja helppo keino kuulemma ja soveltuu vaikkapa kokonaisen keittiön tuunaukseen. Itsellä ei ole vielä kokemusta.

Mutta sitten itse taisteluun. Heti alkuunsa bongasin aivan mielettömän kierrätyspuisen kuosin Etolan sivuilta, mutta innostus vaihtuikin pian pettymykseen, kun katseeni kohdistui seuraavaan tekstiin: "Tuote on tilapäisesti loppunut."

Minäkö luovutin? No en todellakaan. Heti siltä istumalta soitin Etolan Tampereen liikkeeseen, josko heillä olisi vielä tuotetta jäljellä. Vastaus oli synkän kielteinen. Sydän murtuneena päätin kysyä ketjun asiakaspalvelusta, koska tuota mieleni hullaannuttanutta muovia olisi tulossa myymälöihin. Eipä sieltäkään osattu helpottaa tuskaani muuten kuin kertomalla, että kyseistä tuotetta olisi vielä muutama kappale parissa Helsingin myymälässä - niin, ja Kouvolassa - eikä tuotteita lähetellä eri myymälöiden välillä. Hädissäni selasin läpi bussifirmat halpojen matkojen varalta, mutta lopulta flunssa - vai pettymys? - kaatoi minut sänkyyn. 

Illemmalla heräsin täysin uusin voimin mutta vanhoin ajatuksin. Kontaktimuovi oli saatava vaikka sitten ulkomailta! Hämmästyksekseni en meinannut millään löytää kyseistä tuotetta mistään muualta ja jopa tuotteen nimi ja valmistaja pysyivät pitkään hämärän peitossa. Ritarina valkoisella ratsullaan toimi Googlen kuvahaku, jonka avulla löysin itseni tanskalaisesta sisustusverkkokaupasta. Sieltä selvisi, että Graalin maljani nimi oli Caribbean Wood ja valmistajana toimi saksalainen Friedola. Lähetin liikkeeseen kysymyksen toimituskuluista, mutta kukkaron matin muistutellessa itsestään laitoin myös googlen ja sormet savuamaan. Löytyi samankuosista kylppärinmattoa jos jonkinmoista, mutta ei tuota ah, niin tärkeää muovia.

Friedola Caribbean Wood -sisustusmuovi

Kuva lainattu täältä

Vaivuin synkkyyteen. Tiesin, että minulla olisi vain yksi keino saada käsiini tuota sisustusjanoni sammuttajaa - anelu Facebookissa. Pitkin hampain kirjoitin profiiliini statuksen, jossa peräänkuulutin helsinkiläisiä Etolassa kävijöitä. Naamioidakseni asian vähäpätöisemmäksi lisäsin siihen muutaman hymiön. Tiktak, tiktak... Tarjottiin apua Seinäjoelta ja Porista. Tiktak, tiktak... JA BUM! Pelastajakseni saapui pääkaupungista hyvä ystäväni, jonka ansiosta Tampereelle on nyt matkalla kaksi rullaa ihanaista Caribbean Wood -kontaktimuovia. Minä 1 - muovi 0.

 No, mitä minä nyt tuolla kyseisellä "annamullepakkosaadamaksanmitävaan" -kalvolla teen? Raotan verhoa kertomalla sen verran, että ensi viikolla aion pakertaa johtokelan parissa.

Unelmien ruokapöytä

Nykyisessä asunnossahan meillä ei ole minkäänlaista ruokapöytää, mikä on harmittanut aika tavalla. On nimittäin ollut enemmän sääntö kuin poikkeus, että kun syöt matalan olkkaripöydän ääressä, niin sitä samperin ruokaa on myös lattiat ja paidat täynnä. Mietittiin pitkään, että ollaanko me palattu takaisin vauvaikään, mutta päädyttiin sitten syyttämään kunnollisen ruokapöydän puutetta.

Ja tässä se nyt on, unelmien ruokapöytä! Siis tässä se on Ikean nettisivuilla, meille ei ole vielä rantautunut.

Norden-taittopöytä 199e, Ikea

Kuva lainattu täältä

Kuulkaa kuinka tekisikään mieleni rientää kohti tuota ruotsalaista kodinsisustuksen jättiläistä ja napata yksi tällainen syleilyyni, mutta kukkarossa on reikä ja kaikki hilut ovat paenneet jonkun säästäväisemmän ihmisen taskuihin. En kuitenkaan ole luovuttanut ja läppäri on vain sauhunnut, kun kyseistä pöytää olen metsästänyt läpi internetin ihmeellisen maailman.

Kallein tarjottu pöytä olisi ollut 160 euroa, joka on mielestäni pöyristyttävä summa rahaa käytetystä pöydästä, oli kuinka uudenkarhea tahansa. Ehkä vielä paketissa olevasta voisin tuon summan maksaa palkkapäiväpäissäni, mutta saattaisin katua myöhemmin. Satasella kyseistä pöytää näyttäisi saavan, mutta pääasiassa uusmaalaisilta ilmoittajilta. Autoa ei meillä ole eli se pitäisi jostakin hommata ja sitten bensakulut vielä, niin jo tulisi pöydälle taas hintaa. Helsingistä saisi myös 60 eurolla. Oi miksi en asu siellä (onnistuisko junalla...?)! Ei auta kuin odotella diilejä myös tänne Pirkanmaan suuntaan. Nettihuutokaupan jo sulkeutunut kohde kyseisestä pöydästä olisi lämmittänyt mieltä: hinta vain 30 euroa!

Ikea PS -kaappi

Tässä esittelyssä yksi Ikea PS -kaappi, jonka sain ilmaiseksi myyntipalstan kautta.

Valitettavasti ostohetken kuva on johonkin hävinnyt ja tässä kohtaa kaappi on jo hiottu maalausta varten. Alkuperäinen kunto oli aika heikko ja kaappi oli täynnä naarmuja, lommoja ja teipin jälkiä.

Tässä kohtaa kaappi on jo maalattu pariin kertaan isäni suosiollisella avustuksella. Lisäksi hommasin Ikeasta uudet lukot.

Hinta koko kaapille maaleineen ja lukkoineen noin 10 euroa.

Rahaa kuin roskaa

Mietin tässä, että on ehkä syytä hieman avata meidän taloudellista tilannetta eli sitä kuinka "köyhiä" olemme. Monen mielestä saatamme tulla toimeen paremmin kuin monet muut ihmiset - emme siis missään nimessä vertaa itseämme niihin kohtaloihin, jotka joutuvat taistelemaan jokapäiväisen ruokansa eteen. Kuitenkaan ei meillä juuri ylimääräistä rahaa näy eli olemme pienituloisia. Itse käyn töissä osa-aikaisena myyjänä ja H:lla ei ole säännöllisiä tuloja, mutta saamme sentään ostettua leivän päälle muutakin kuin sitä kuuluisaa voita aina silloin tällöin. Juoksemme tarjousten perässä ja vertaamme kilohintoja. Suuremmat hankinnat tehdään pääasiassa nettikirpputoreilta ja niihinkin saatetaan säästää useampi kuukausi. Ne kaikista suurimmat unelmat jätetään usein hankkimatta.

Päätöksemme muuttaa suhteellisen kalliille asuinalueelle ei ollut helppo, mutta laskelmien jälkeen tulimme siihen tulokseen, että kun jostakin nipistää, niin asuminen unelmien naapurustossa ei olisi lainkaan mahdotonta. Kysehän on pääasiassa priorisoinnista. Haluammeko asua mukavassa asunnossa vai haluammeko käyttää rahamme vaatteisiin? Haluammeko parvekkeen vai haluammeko syödä pihviä?

Tiukan budjetin lisäksi olen pohtinut myös nuukuutta ja tullut siihen tulokseen, että H on harvinaisen pihi. Paraskin puhuja lienen minä itse, sillä niin kauan kun muistan, olen minäkin pennejäni laskeskellut. Ihan naurattaa mielikuva itsestäni kaupungilla miettimässä kannattaako minun tällä kertaa ostaa kahvi McDonaldsista (1e) vai mennäkö ihan kunnon kahvilaan nautiskelemaan. Ja tämähän ei ole pelkkä mielikuva. Kaverini muistuttavat minua vieläkin siitä, kun jollakin festarilla keräilin muiden kävijöiden pantillisia juomalaseja jopa häiritseviin mittoihin asti.

On silti kumma, että vaikka kuinka nuukaillaankin, niin kummasti se tili on tyhjä aina ennen palkkapäivää. Mistä tämä johtuu? Mihin kaikki rahat menevät? Opintolainan lyhennyksiin, luottokorttimaksuihin, vakuutuksiin, julkiseen liikenteeseen... Joka kuukausi tuntuu aina myös olevan joku ylimääräinen menoerä. Löytyy hammaslääkäriä, eläinlääkäriä (koiraa ei enää ole snif), lääkkeitä sekä nyt viimeaikoina pääsykoekirjoja. Teen myös helpolla impulssiostoksia, jos hinta on vain sopiva (puhutaan muutamista euroista) eli minustaa löytyy myös hoarderin eli keräilijän vikaa. Ehkä tuossa syy alituiseen "köyhyyteeni",  pienistä puroista kasvaa suuri joki. Sekin on jännä juttu, miten välillä en raaskisi edes vessapaperia ostaa, mutta kun eteen kävelee jotakin turhaakin turhempaa esim. kynttilänjalkoja, ne menee heti kärryyn. 

Niinpä näin kärsimättömänä ihmisenä ja sisutusintoilijana tekisi tietenkin mieli hankkia kaikki mööbelit ja sisustuselementit kerralla ja nyt eikä kohta. Tätä järjetöntä himoa laimentaa budjetin lisäksi onneksi se seikka, että meillä ei ole tiedossa mitään mittoja uudesta asunnosta. Tosin pohjapiirrustuksen olen jo arvuutellen piirtänyt täyteen tavaraa moneen kertaan.

Hei me muutetaan!

Heipä hei!

Tässä aloittelen uutta blogia pääasiassa sisustamisesta,  mahdollisemman taloudellisesta sellaisesta. Mukaan mahtunee myös muita harha-ajatuksia elämästä, mutta elkää peljästykö: pyrin pysyttelemään itse asiassa eli köyhän miehen sisustamisessa. Voin myöhemmin perehtyä tarkemmin sisustustyyliini tai oikeammin -tyylittömyyteeni, mutta sen verran avaan, että meidän kotia ei ehkä sisustuslehtien sivuilta löytyisi.

Aloitetaanpa kuitenkin taustatiedoista. Olen 30-vuotias myyjätär Tampereelta ja kanssani asustaa myöskin kolmeakymppiä huiteleva H-mies. Itse asiassa H on vielä 29-vuotias ja vailla säännöllisiä tuloja eli tällä hetkellä minä olen se varakkaampi vanhempi nainen. Nyt asumme pienessä yksiössä Tampereen keskustassa, mutta olemme muuttamassa huhtikuun alusta parvekkeelliseen kaksioon. Sisustusinto siis on kova, mutta kukkaro taas tyhjääkin tyhjempi, joten pyrimme löytämään erilaisia ratkaisuja tulevaan asuntoomme mahdollisimman edulliseen hintaan. Tuunaustakin pyrimme tekemään, vaikka taitoja eikä etenkään hermoja siihen ole niinkään suotu.

Jo nykyisessä yksiössä meillä on jos jonkinmoisia lähinnä netistä ostettuja second hand -huonekaluja. Huonekaluilla tarkoitan pääasiassa tietenkin Ikea PS -metallikaappeja. Hurahdin niihin täysin viime keväänä ja metsästämällä löysinkin niitä en yhtä, kahta, vaan peräti neljä kappaletta. Voin tunnustaa, että yhden ostin täydellä hinnalla itse emoliikkeestä, mutta kun muut sain edullisesti, niin eipä siinä kohtaa haitannut. Karavaani on siis kulkenut ja kaapit kolisee, mutta onhan niitä nyt muitakin kaluja tullut hankittua, kun ei tuo metalli kovin paljon takamusta lämmitä. Tässä joitakin tämänhetkisiä hankintoja:

Herkkukaappi (Ikea PS -cd/dvd-kaappi käytettynä 5e, kortit n. 1,99e, Ikea)

Keittiön kaappi (Ikea PS -kaappi käytettynä 40e - maksoin mielestäni liikaa, mutta oli ensimmäinen metallinen hankintani)

Paperi-, työkalu- ja säläkaappi (Ikea PS -kaappi 89e, Ikea)

Tv-taso sekä H:n kaappi (Ikea PS -kaapit käytettynä toinen kahvipaketilla ja toinen ilmaiseksi - korkeampi kaappi maalattiin itse ja molempiin vaihdettiin lukot)