Minäkin kun muutkin: suodatinpaperivalaisin

Jo aikaa sitten huomasin, että DIY- ja sisustusblogeihin alkoi putkahdella ohjeita suodatinpaperilampun tekemiseen. Minä myös, minä myös! Itsellä tämä oli aika pitkähkö projekti - aloitin nimittäin helmikuussa ja sain valmiiksi noin kaksi viikkoa sitten. Ei, en vääntänyt lamppua ympärivuorokautisesti, vaan välissä oli hyvinkin pitkiä taukoja. Arvioisin, että koko lampun tekemiseen minulla meni noin... ehkä 6-8 tuntia?

Ensi alkuun tarvitaan riisipaperivalaisin. Niitä on eri kokoisia, itse päädyin 60-senttiseen palloon.

Sitten vain ruttaamaan valkoisia suodatinpapereita. Omaan lamppuun niitä meni noin 600 kappaletta. Tiheyttähän voi toki itse säädellä oman maun mukaan. Ehdoton työväline tässä on tuo kuumaliimapyssy. Sen avulla papereiden kiinnittely on varsin joutuisaa. Varo sormia - palovammat on ilkeitä!

Loppusuoralla.

Kurkistus sisälle. Kun suodatinpaperisirkus on päättynyt, hommaa valosarja sekä led-lamppu ja aseta ne valaisimeen kiinni. Noista ledeistä löytyy ainakin kylmää, lämmintä ja värillistä vaihtoehtoa. Valitse omaan sisustukseesi sopiva.

Nauti lopputuloksesta! Valmiina lampun halkaisija on ehkä jotakin 80 senttiä eli valtavan ihana ja muodoltaankin yllättävän pyöreä. Hintaa tälle kaunokaiselle tuli kaikkinensa noin 17 euroa.

Narupalloista valoa parvekkeelle

Jäin ennen joulua viime vuonna vähän pidemmälle sairaslomalle ja kun kerta oli aikaa, päätin väkertää tonttujuhlaan suuresta suosiosta nauttineen narupallovalosarjan. Pitkään se roikkuikin vanhempieni olohuoneessa, mutta nyt pelastin sen omalle parvekkeelleni anopinkielten sekä chilikasvien iloksi.

 

Mielestäni istuu tuolle paikalle paremmin kuin nakki keittoon. Nyt odottelen vain pimeiden tuloa, että valoista olisi jotain hyötyäkin, hah!

Narupallo-ohjeita on netti pullollaan, mutta laitetaan nyt vielä tähän oma versioni. Itse käytin naruina äitini kätköistä löytämiäni vanhoja villalankoja sekä ihan paperinaruakin. Valosarjan ostin muistaakseni Ikeasta noin viidellä eurolla. Led-polttimot on must, ettei aiheudu tulipalovaaraa. (Onko muita edes enää olemassa?) 

1. Puhalla haluamasi määrä vesi-ilmapalloja ja käärii ne yksittäin kelmuun. Tarkkaile puhaltaessa ilmapallojen muotoa, jos haluat mahdollisimman pyöreitä narupalloja.

2. Sekoita liimavesiseos - noin puolet vettä, puolet puuliimaa.

3. Ala pyörittää liimavedessä kastelemaasi narua pallojen ympärille.

4. Laita kuivumaan vähintään vuorokaudeksi, ellei kahdeksi. Itse vielä siirtelin ja kääntelin palloja kuivumisajan aikana, jotta varmasti kovettuisivat.

5. Kun narut ovat kovettuneet ja liimavesi kuivunut, puhkaise sisällä olevat ilmapallot ja vedä ne varovasti pois.

6. Käytä sellaisenaan esim. vaasissa, upota sisään valosarja (kiinnitä nippusiteillä) tai laita naruilla roikkumaan.

Kuivumassa. Parempi alusta olisi sellainen, johon kaikki pallot mahtuvat vierekkäin hieman irti toisistaan, ei siis näin!

Valmiita palloja ja valosommittelua. Aika pyöreitä niistä kai tuli. Vaaleat pallon paperinarua, muut villalankaa.

Herrat Helsingissä ja Lego-tuliaisia

Päätimme mieheni kanssa ennen juhannusta lähteä ex tempore -matkalle eteläiseen pääkaupunkiimme. Paikkahan on meille tuttu kuin toinen koti, mutta emme kumpikaan olleet pitkään aikaan vain lomailleet siellä. Aina oli joko menty lentokentälle tai käyty työhaastatteluissa tai osallistuttu ystävien juhliin tai tai tai!

Niinpä päätimme kerrankin lähteä Helsinkiin ihan ilman motiiveja ja yöpyä jopa ihan hotellissa asti. Emme siis valinneet halvinta hostellia, vaan päädyimme Sokos hotel Albertiin, josta sai huoneen kylppäreineen ja aamiaisineen 70e per vuorokausi. Noita loistodiilejä kannattaa kyllä kyttäillä, sillä esimerkiksi Eurohostellista kahden hengen huone jaetulla vessalla ja suihkulla ilman aamupalaa olisi maksanut meille noin 55e per yö. Hintaero on mielestäni täysin olematon.

No mitään ihmeempiä suunnitelmia meillä ei parin päivän reissullemme ollut. Halusimme vain rentoutua ja nauttia toistemme seurasta, eikä budjettikaan ei kovin kummoista rymyämistä olisi sallinut. Ensimmäisenä päivänä hyödynsimme Linnanmäen ilmaisen sisäänpääsyn sekä ilmaiset laitteet. Niitähän on kaiketi tänä kesänä 11 kappaletta, joista tosin vain yksi, Panoraama-näköalatorni, sopi myös meille lapsettomille. Muuten olisimme ehkä käyneet muutamassa maksullisessakin vempeleessä, mutta sateen vuoksi päätimme sukeltaa Kallion kautta takaisin hotellille.

Toisena päivänä vuorossa oli sitten Korkeasaaren visiitti ja pienimuotoista shoppailua. Tuliaiseksi löysin aivan ihastuttavan Lego-säilytysrasian Stockmannin alesta.

Aivan mahtava tomaattikippo. Alkuperäinen hinta 19,99e, maksoin alessa n. 9euroa.

 Ruokailusta haluan antaa yhden äärimmäisen hyvän vinkin. Jos olet matkustamassa Suomen sisällä johonkin hiemankin isompaan kaupunkiin, kannattaa katsoa kyseisen paikkakunnan Groupon-tarjoukset. Kyseessä on siis sivusto, jonka kautta on mahdollista ostaa esim. ravintolalahjakortteja puoleen hintaan. Onpa siellä myös matkailuun sekä kauneuteen ja hyvinvointiin liittyviä tarjouksiakin. Toimii muuten myös ulkomailla!

Mainittakoon vielä, että en ole missää yhteistyössä tässä blogissa mainittujen yritysten kanssa. Nämä ovat vain omiin tuntemuksiini, tutkimuksiini ja kokemuksiini perustuvia ajatuksia.

Perunakukkakaalipizza

Törmäsin toissa viikolla Pirkka-lehden ruokaliitteessä taivaallisen hyvään kukkakaalipizzaohjeeseen sekä mielettömään perunapizzareseptiin. Minähän se reippaana DIY-kokkikolmosena päädyin sitten yhdistämään nämä kaksi hauskaa ruokaa. Tuota kukkakaalipizzapohjaa kannattaa muuten kokeilla vaikka minkälaisilla täytteillä. Jauhelihan, sipulin, tomaattikastikkeen ja tomaattisiivujen kanssa oli myös oikein maistuvaa.

Tulin minä uunista ulos ja tällainen oli lopputulos.

Koskaan ennen en ole oikeastaan jaksanut reseptejä selailla. Nyt siitä taitaa tulla uusi harrastus.

Kuormalavakuumetta

Kuormalavat, nuo karunkauniit puuhökötykset, ovat jo juurruttaneet paikkansa kodinsisustusintoilijoiden terasseilla ja olohuoneissa. On pöytiä, sohvia, kasvitelineitä ja tuoleja, maalattuja ja hiottuja, pehmustettuja ja lasitettuja - lavojen kanssa vain taivas lienee rajana.

Myönnän, että vaikka olen mielenkiinnolla seurannut kuormalavataiteen kehittymistä, en itse ole edes harkinnut kyseisten huonekalujen hankintaa. Jokin niissä epäilyttää. Ehkäpä se, että olen niitä työssäni joutunut vuosien varrella näkemään, nostelemaan ja raahaamaan perässäni jo liikaakin. Mutta sitten kohtalo puuttui peliin...

Maalasimme viime talvena terassipöytäämme vanhempieni takapihalla ja kun urakka oli tehty, jäi tällaiselle innokkaalle maalarille vielä himo sutia uutta ilmettä myös lähiympäristöön. Uhrikseni päätyi kivenheiton päässä maannut pikkuruinen puulava. Tarkoitushan oli vain purkaa taiteilijanpaineitani, mutta enpä sitten hennonutkaan jättää toista enää säiden armoille, ja loppuhan on historiaa. 

Tässä maalaillaan jo toista vai kolmatta kerrosta.

Ja lakka päälle.

Valmis lavalavanen.

Kukkajalustan sijaan lava päätyikin tietokonetasoksi.

No nyt niitä on jo kaksi. Tämä päätyikin sitten alkuperäisen suunnitelman mukaan kukkajalustaksi. Päällä kolminkertainen lakkaus.

 

Sisustustyylistä

Kuten blogin nimikin jo kertoo, on minun tarkoitukseni esitellä teille omaa pienellä budjetilla somistettua kotiani. Sana "köyhää" tarkoittaa kuitenkin myös itse sisältöä. Nimittäin jonkun mielestä kirpparilöydökseni sekä muut halvat ja jopa ilmaiset sisustusideani eivät ole kovinkaan silmää hiveleviä tai idearikkaita. Tällaisista mielipiteistä en pahastu, sillä teen kodistani juuri sellaisen kuin itse haluan. En seuraa alan lehtiä sen kummemmin enkä hurahda kauden väreihin. Ehkä joku ihastuu Simpsonit-julisteeseeni, varmaankaan joku ei.

Edward Hopperia Simpsoneiden tapaan.

Sininen on aina ollut ehdoton lempivärini - sininen eli myös lähestulkoon kaikki sen sävytkin. Jo jonkin aikaa olen ollut suorastaan rakastunut turkoosiin, ja se näkyy myös pukeutumisessani. Pelästyin eräs päivä, kun peilistä minua tuijotti yksi iso turkoosi pallo takkia, kenkiä, laukkua, kaulahuivia sekä mekkoa myöden. Sillä hetkellä päätin hieman himmata innostustani, ettei lähikaupassa minua leimattaisi "siksi turkoosimöröksi". Sisustuksessa en kuitenkaan ole hirveästi toppuutellut innostustani taivaan väreihin, vaan kämpästä löytyy niin sinisen sävyistä verhoa, tv-pöytää, kaappia, tyynyä, lamppua, yöpöytää, kukkaruukkua, jakkaraa, kenkäkaappia ja jopa pyykkikoria.

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen...

 Niin kuin jokainen meistä pyrin haalimaan ympärilleni vain itseäni ja kumppaniani miellyttävää tavaraa. Mitä ne tällaiset esineet sitten ovat, siihen en osaa suoraan vastata. Jotakin sinisävyistä? Hah! Yleensä en etsi mitään, vaan tavarat vain ikään kuin tulevat vastaan ja bongaan heti joukosta ne kiehtovimmat yksilöt. Sama juttu muuten vaatekaupassa: Minua ei tarvitse odottaa tunteja, vaan kävelen vain ronskisti valikoiman lävitse sen kummemmin sitä selailematta. Pysähdyn vain jos silmäni huomaavat jotakin sykähdyttävää.

Tällaisessa rakkautta ensisilmäyksellä -ostotavassa on tietenkin omat huonot puolensa. Kuinka monta ihanaa vaatetta minulta onkaan jäänyt piiloon, kun olen vain luottanut nopean naisen taktiikkaani? Entä uskallanko ollenkaan haastaa itseäni sisustuksen suhteen, kun en anna vierastamilleni esineille edes mahdollisuutta? Olisiko minusta koskaan sisustamaan kenenkään toisen asuntoa, kun olen niin orjautunut tapoihini ja mieltymyksiini? No onneksi minusta ei kyllä koskaan taida sisustussuunnittelijaa tullakaan.

Tämä kirahvi vahvistaa säännön: Mietin sen hankkimista kauan, kun tuli nettikirpputorilla vastaan. En siis kokenut otusta omakseni heti ensinäkemältä.

Näin skandinaavisen selkeyden ja jopa tietynlaisen valkoisen kliinisyyden aikakautena minun täytyy mainita yksi erityispiirre sisustustyylissäni. Useinhan alan tv-ohjelmissa haetaan kodille selkeää ilmettä ilman turhia elementtejä. Pöydällä saattaa olla yksi lamppu, ei muuta. Jotenkin mieleeni on jäänyt sanonta "clutter-free space" eli vapaasti suomennettuna sotkuton tila, josta kaikki ylimääräinen tavara on karsittu pois. Itse taas juurikin rakastan erityisesti pikkuesineitä, jotka joku joku toinen saattaisi helposti luokitella turhaksi roinaksi. Niitä olen ripotellut myös kotiini, sillä ne ovat osa identiteettiäni, muistoja elämäni varrelta, ja haluan, että ne ovat läsnä myös arjessani. Liiallinen selkeys ärsyttää minua, myös liiallinen valkoisuus. Kodin täytyy olla elämännäköinen, ei vain jokin kylmä ja persoonaton esittelytila.

Joillekin roskaa, minulle aarteita.

Ja robottikokoelmastani en luovu, vaikka kolmekymmentä juuri täytinkin.

Ilmainen sohva

Vanhassa asunnossamme meillä sohvan virkaa toimitti kahden istuttava kaareva kulmasohva. Sanomattakin on selvää, että eipä se juuri löhöilyyn luonnistunut, ainakaan kahdelle ihmiselle. Niinpä uuden asunnon kiilto silmissä aloin metsästämään meille useamman pepun mentävää laiskottelupaikkaa.

Budjetti oli jälleen kerran olematon, joten huonekalukauppojen valikoimat sain unohtaa. Oli kuitenkin helpottavaa huomata, että sohvia on mahdollista saada käytettynä myös varsin edullisesti, jopa ilmaiseksi. Syynä lienee se, että tuollaisia isoja huonekaluja on varsin tuskaista itse roudata kaatopaikalle. Se vie myös aikaa ja rahaa.

Selailtuani nettikirppiksiä muutamien päivien ajan törmäsin ilmoitukseen ILMAISESTA, siistikuntoisesta sohvasta. Varasin sen siltä istumalta ja jo samana iltana lähdimme sitä noutamaan. Myyjä oli vakuutellut, että sohva on käytetyksi varsin hyvässä kunnossa. Paikan päällä hän kuitenkin "muisti", että toinen käsinoja onkin rikkoutunut. Sohva vaikutti kuitenkin kaikin puolin siistiltä ja koska siinä oli vielä pestävät päälliset ja käsinoja kaiketi korjattavissa, nappasimme sen mukaan.

Tähän väliin annan muutaman vinkin: Kannattaa aina varmistaa myyjältä, onko tuotteessa vikaa, vaikka ilmoituksessa niitä ei manita ja tuotteen luvataan olevan hyvässä kunnossa. Ilmainen on juu ilmainen, joten vain hullu olettaisi tavaran olevan priimaa, mutta eniten harmittaa ehkä tuo myyjän "unohdus". Olisimme noutaneet sohvan, vaikka käsinojan tilanne olisi ollut tiedossakin. Eikä muuten ole ensimmäinen kerta, kun jotakin jätetään mainitsematta. Toinen vinkki on tarkastaa sohvat, nojatuolit, sängyt yms. mahdollisten ötököiden varalta, ettei omaan asuntoosi muuta uuden huonekalusi kanssa esimerkiksi parvea luteita, nuo inhat "bedbugsit" kun ovat leviämässä Suomessakin kovaa kyytiä. Kun itse haettiin oma sohvamme talvella, pidimme sitä vanhempieni terassilla muutaman kovan pakkasyön ajan, jotta kaikki punkit ja muut öttiäiset kuolisivat varmasti.

ILMAINEN!

Käsinojan korjauksen, päällisten pesun sekä sohvatyynyvuoren jälkeen, olemme hyvinkin tyytyväisiä ilmaiseen löhöluolaamme. On muuten Ikean jo kuopattua Göteborg-mallistoa, ja siihen voi tilata uudet päälliset muun muassa täältä. En ole kyseisen lafkan sanansaattaja, mutta kannattaa tsekata tarjonta, mikäli mielit uudistaa jo poistuneen tai vielä myynnissä olevan Ikea-tuotteesi ilmettä. Valikoimasta löytyy päällisiä muun muassa sohville, raheille sekä tyynyille ja paljon muutakin. Itselle sohvanpäälliset ovat liian hintavia eli mieluummin ostan - tai haen ilmaiseksi - uuden sohvan, kun tämän nykyisen päällisestä aika jättää.

Jokakodin painajainen: verhonipsut

Muutto on nyt ohi ja tavarat ovat pikkuhiljaa löytäneet paikkansa. Tosin makuuhuone on vielä täysin kesken, olkkariin kotiutuva äänentoistojärjestelmä odottaa malttamattomana paikkaansa eteisessä eikä parveketta voi vielä kuvailla kovin viihtyisäksi. Työtä siis riittää yhä.

Fiilikset uuden kodin suhteen ovat kuitenkin mahtavat. Täällä on juuri niin rauhallista kuin luvattiin eikä naapureihin juurikaan edes törmää. Keittiössä on kerrankin tilaa ja saimmepa jopa RUOKAPÖYDÄN mahtumaan asuntoomme. Ja hei, tuo pöytä on juuri se Ikean Nordli, jota metsästin alkuvuodesta kissojen ja internetin avulla. Löysin kuin löysinkin sellaisen käytettynä Tampereelta ilmiömäiseen 40 euron hintaan! Pöytä lienee yksi parhaista löydöistäni, sillä olin sellaista jo lähdössä hakemaan 80 eurolla Helsingistä.

Ikea Nordli -taittopöytä 40e Facebook-kirpparilta (ovh. 199e) ja tuolit ilmaiseksi sukulaisilta.

Siirrytään kuitenkin itse piruun eli jokakodin verhohelvettiin. En ymmärrä, kuinka joku on keksinyt niinkin surkean mutta välttämättömän keksinnön kuin verhonipsut. Jos asunnossa ei ole verhotankoa, on siellä todennäköisesti verhokiskot ja nuo kirotut nipsut, jotka yhdistettynä painaviin pimennysverhoihin muuttuvat painajaiseksi. Miten noi verhot pitäisi oikein pysyä hentoakin hennommilla nipsuilla kiinni - etenkin verhoa liikuteltaessa?! Aaaargh!
 

Tuossa se nauraa mulle päin naamaa!!

Helkkarin painavat ja tuhdit pimennysverhot, joten nuo pienenpienet nipsut ei toimi näissä alkuunkaan - varsinkaan, kun idea on tietenkin pimentää näillä makkari öisin. 

Pikainen googletus ei kerro minulle muunlaisten verhonipsujen olemassaolosta. Joko tässä on joltain keksijältä mennyt ohi tuhannen taalan paikka tai sitten kyseessä on verhonipsufirmojen salaliitto. Minulle sopisi, että nuo nipsut ennemmin repisivät verhot rikki kuin irtoaisivat, niin raivostuttavaa niitä on olla koko ajan korjailemassa. Olenkohan yksin tämän ongelman kanssa? Voisi kuvitella, että jossain ei niin täydellisessä lapsi- tai lemmikkieläintaloudessa löytyisi aina pieniä verhoon tarrautujia. Heille kohdistan kaikki sympatiani.

Ikea Kajsamia -verhot Ikean löytönurkasta 5,99e (ovh ei tiedossa). Näissä nuo nipsut vielä jotenkin toimii, sillä verhoja ei juuri liikutella. Ripustus on kuitenkin yhtä helvettiä.

Niin,  ja makkarin verhojahan en suostu vaihtamaan yhtään kevyempiin.

Aurinko armas kuivas sätehen

Tulipa rakenneltua YleX:n ohjeiden mukaan camera obscura tämän päivän auringonpimennystä varten - muuttolaatikosta tietenkin.

Bring it on, Sun!

Ja taustalle tietty soimaan Maija Vilkkumaan Auringonpimennys.

Teoriaa muuttolaatikoista

Nyt se on sitten aloitettava, nimittäin pakkaaminen. Taidan kuulua siihen harvaan vähemmistöön, joka itse asiassa nauttii muuttolaatikoiden pakkaamisesta ja purkamisesta. Ensinnäkin kaikenlainen järjestely ja systemaattinen toiminta tuo suurta tyydytystä kaltaiselleni perfektionistille. Toiseksi sitä tulee aina tehtyä kaikenlaisia löytöjä, kun kaapit tyhjenevät. Kadonneet avaimet, unholaan jäänyt lempipaita, mauttomuuden takia piilotetut mutta ah, niin tärkeät matkamuistot - voi sitä jälleennäkemisen riemua.

En ole koskaan ostanut mistään muuttolaatikoita enkä siihen haluaisi suostua jatkossakaan. Jos joskus muuttaisin pois omakotitalosta viiden lapsen ja kuuden koiran kera, saattaisin joutua taipumaan, mutta näin kahden aikuisen taloudessa en ole siihen vielä valmis. Tavaraahan siis tälle hamsterille on kertynyt mahdottomasti, joten muuttolaatikoiden metsästys on aika suuri urakka. Tässä hiukan vinkkejä puuhaan:

Banaanilaatikot. Yleensä olen käynyt kaupoista kerjäämässä banaanilaatikoita ja lähes aina niitä myös saanut. Asiaa on muutaman kerran helpottanut tietenkin myös se, että olen ollut töissä ruokakaupassa, mutta niiden takia ei tarvitse mitään rekrytointiprosessia kuitenkaan käydä lävitse. Banaanilaatikot ovat jykeviä ja kannattelevat ainakin 20 kg painoa, eli ne ovat oivallisia esim. kirjoille. Pohjassahan niissä on usein reikä, mutta sen saa helposti peittoon pahvinpalalle tai vaikka ihan sanomalehdellä. Kun päälle tulee painavaa tavaraa, pysyy sanomalehtikin hyvin paikoillaan. Laatikoita kannattaa alkaa kerätä jo hyvän aikaa ennen muuttoa. Huomauttaisin vielä, että myös esimerkiksi omenalaatikot ovat oivallisia muuttopuuhiin ja ihan säilytykseenkin, eli ei sillä hedelmällä niin väliä.

Second hand -laatikot. Valveutunut muuttaja on valppaana kuukautta ennen omaa muuttoa. Tällöin nimittäin joku toinen kodinvaihtaja on jo ehtinyt muuttaa, ja hänellä on kiire päästä eroon omista tyhjistä laatikoistaan. Tarkkaile ilmoituksia nettikirppiksillä tai laita sinne omasi!

Työpaikka, sukulaiset ja ystävät. Meillä kävi viime muutossa aikamoinen säkä, sillä samalla kun tuskailimme muuttolaatikoiden parissa äitini työpaikalla myllättiin IT-laitteet uuteen uskoon. Laatikoita satoi suoraan syliimme. Kysele siis sukulaisilta ja ystäviltä, josko heillä tai heidän työpaikoillaan piileskelisi kasallinen uutta käyttöä odottelevia laatikoita.

Oma varasto. Itsellä on tapana isojen hankintojen yhteydessä säästää pakkauslaatikot. Esimerkiksi telkkarin laatikko ja sen styroksipalat ovat ehdottomasti varastokamaa, sillä muuton tullessa ei tarvitse pelätä herkän LCD-näytön särkymistä. Näin littanalättänänäköradioiden aikakaudella tuollainen laatikko ei juuri tilaa vie varastossa. Muutkin boksit ovat varsin käypiä, joten nekin ehdottomasti talteen taiteltuna. Itse jopa säästin osan viime muuton laatikoista.

Vuokralaatikot. Muuttolaatikoiden vuokraus ei sekään kovin kallista ole. Googleen vain hakusana "muuttolaatikot" ja johan löytyy firmoja. Äkkiä katsottuna päivävuokra pyörii alle 20 sentin kieppeillä ja saatavilla on niin kannellisia kuin kannettomiakin muovilaatikoita. Jos taskuissa polttelee ylimääräistä rahaa eikä ilmainen ole sinun juttusi, niin tämä on varsin varteenotettava ja vaivaton vaihtoehto.

Kaupat. Pahvisia muuttolaatikoita on myös myynnissä, joten jos niitä haluat ostaa, valitse kauppasi huolella. Hinnoissa on nimittäin järkyttäviä eroja. Tätä blogia kirjoittaessa Ikeassa kaksi laatikkoa maksaa 3,99 e, Biltemassa yksi laatikko 1,99 e ja Verkkokauppa.comissa viiden kappaleen paketti 4,50 e. Laadullisesti en valitettavasti osaa näitä vertailla, mutta kuinka monella tapaa pahvilaatikon voi oikein tehdä?!

No niin, siinäpä niitä näin alkajaisiksi. Jos joku on perehtynyt aiheeseen vielä tiiviimmin, otan mielelläni neuvoja vastaan.

Keväinen lintuhäkki tsirp tsirp

Facebooki-kirpparilla olin jo hetken aikaa katsellut ilmoitusta pienestä keltaisesta lintuhäkistä. Tuotteen sijainti oli hieman kauempana ja jonoakin oli jo kertynyt, joten jätin varaamatta. Kuinka ollakaan myyjä myöhemmin huhuili tulevansa Tampereelle asioille, ja häkin saisi ensimmäinen soittaja. Minähän soitin, ja nyt meillä on tällainen söpö linnunpesä. Aikeeni on jotenkin tunkea sen sisään muratti kasvamaan. Saa nähdä onnistuuko. Niin, ja hinta oli karkkipussi.

Ihana yksityiskohta tämä ovi, mutta miten siitä saa tungettua kasvin sisään...

Tapetoitu lipasto

No niin, vihdoin pääsen kirjoittamaan meidän uudistuksen kokeneesta lipastostamme. Kaikki alkoi siitä, kun näin Bauhausissa unelmieni tapetin. En pystynyt unohtamaan tuota kaunokaista, joten sille oli keksittävä jokin käyttötarkoitus. Seinät eivät vuokrakämpässä - tässä tai tulevassa - tulleet kysymykseen, joten kohdistin katseeni huonekaluihin. Päätin, että Sotkasta jo 10 vuotta sitten ostettu matala lipasto saisi toimia koekaniinina.

Kun innostun, en paljoa ajattele. Ensin koetin pärjätä tapetista saaduilla näytepaloilla, mutta metrin mittaiset pätkät olisivat jättäneet ikävän sauman lipaston pintaan, sillä tarve oli 150 senttiä. Ei auttanut muu kuin ostaa koko rulla. Minkä takia tapetteja ei muuten myydä metritavarana? Innostuksissani unohdin myös ottaa kuvan ennen muutosta. Sigh... Kuvitelkaa kuitenkin mielessänne valkoinen peruslastulevylipasto pähkinänvärisellä kannella.

Ensin irrotimme lipaston lastulevyisen kannen ja hioimme pintaa karkeammaksi.

 
Tämän jälkeen mittailin tapettirullasta sopivankokoisen palasen ja vähän päälle.
 

Seuraavaksi alkoikin haastava homma, sillä tapetin lautakuvio vaati aikamoisen suoria linjoja. Ratkaisin ongelman mittaamalla ja teippaamalla toisen puolen ensin kiinni, jonka jälkeen olikin helppo vetää tapetti koko kannen ympäri. Ja taas teipattiin.

Sitten alkoikin itse liimaus. Käytimme kiinnitykseen liimavesiseosta eli sekoitimme yhteen puolet liimaa ja puolet vettä. Niin itse kansi sekä tapetin etu- että takapuoli siveltiin, jotta tapetti varmasti pysyisi paikallaan. Seosta saa laittaa ihan reilusti, tasoittelu käy kätevästi siklillä. On muuten aika paljon helpompaa kiinnittää tapettia kuin sisustusmuovia!

Kulmissa oli oma haasteensa. Päädyin taittamaan ne kirjekuorityyliin, vaikka näin jälkikäteen olisi ollut järkevämpää vain leikata kulmiin kunnon lovet. Tapettia tuli nimittäin aika paksu kerros, joten vahvistimme liimaamista vielä muutamalla niitillä. Lopputuloksena suhteellisen siistit kulmat kuitenkin.

Sitten tuli se minulle pahin osuus, eli odoteltiin kuivumista. Kuinka tuskastuttavaa varsinkin, kun ei ollut mitään tietoa lopputuloksesta. Alkaako tapetti kupruilla? Miten lastulevy reagoi? Pysyykö takapuolen liimaus?

Onneksi kaikki sujui mallikkaasti ja seuraavana päivänä pääsimme lakkaamaan varsin upeaa lipastonkantta. Tähän väliin huomio, että kuvat ovat jostakin syystä kovin harmaita. Tapetti itsellään on oikeastaan hyvinkin turkoosinsävyinen.

Lakkasimme alta, päältä ja reunoista jopa neljä kertaa. Käytössä oli paneelilakka, joka on huomattavasti halvempaa kuin kalustelakka. Teimmekö oikean valinnan, sitä en vielä tiedä. Pientä tahmeutta kannessa on havaittavissa, mutta ei mitään mieltä järisyttävää. 

Lopputulos oli sataprosenttisesti parempi kuin mitä odotimme. Ei maailma kauniimpaa synnyttää vois, oot täydellinen...

Mitähän tähän sanoisi budjetiksi? Tapetti maksoi 33 euroa, tosin käytimme sitä vain puolitoista metriä. Lakkapurkki, josta riittää useampaankin fiksaukseen, maksoi noin 10 euroa. Lipaston jälleenmyyntiarvo taisi olla ennen tuunausta jotain 10-20 euron luokkaa.

D-c-fix gone wrong

"Annetaan kasvi ja vanha kukkaruukku." Olin juuri tappanut yhden rakkaista bonsaipuistani, joten tuo ilmoitus nettikirpparilla pisti silmääni välittömästi. Hakupaikkakin oli lähes naapurissa, joten tartuin tuumasta toimeen.

Ruukku oli luvatun vanha ja kaipasi uudistusta. Kas kummaa, d-c-fix pelastaa oli ensimmäinen ajatukseni. No, eipä pelastanut tällä kertaa.

Huono jälki on kärsimättömän palkka.

Siistinnän jälkeen.

Aion silti laittaa tämän esille mutta tarpeeksi matalalle. Viirivehkalle(?) koti kelvannee ainakin toistaiseksi.