Aurinko armas kuivas sätehen

Tulipa rakenneltua YleX:n ohjeiden mukaan camera obscura tämän päivän auringonpimennystä varten - muuttolaatikosta tietenkin.

Bring it on, Sun!

Ja taustalle tietty soimaan Maija Vilkkumaan Auringonpimennys.

Teoriaa muuttolaatikoista

Nyt se on sitten aloitettava, nimittäin pakkaaminen. Taidan kuulua siihen harvaan vähemmistöön, joka itse asiassa nauttii muuttolaatikoiden pakkaamisesta ja purkamisesta. Ensinnäkin kaikenlainen järjestely ja systemaattinen toiminta tuo suurta tyydytystä kaltaiselleni perfektionistille. Toiseksi sitä tulee aina tehtyä kaikenlaisia löytöjä, kun kaapit tyhjenevät. Kadonneet avaimet, unholaan jäänyt lempipaita, mauttomuuden takia piilotetut mutta ah, niin tärkeät matkamuistot - voi sitä jälleennäkemisen riemua.

En ole koskaan ostanut mistään muuttolaatikoita enkä siihen haluaisi suostua jatkossakaan. Jos joskus muuttaisin pois omakotitalosta viiden lapsen ja kuuden koiran kera, saattaisin joutua taipumaan, mutta näin kahden aikuisen taloudessa en ole siihen vielä valmis. Tavaraahan siis tälle hamsterille on kertynyt mahdottomasti, joten muuttolaatikoiden metsästys on aika suuri urakka. Tässä hiukan vinkkejä puuhaan:

Banaanilaatikot. Yleensä olen käynyt kaupoista kerjäämässä banaanilaatikoita ja lähes aina niitä myös saanut. Asiaa on muutaman kerran helpottanut tietenkin myös se, että olen ollut töissä ruokakaupassa, mutta niiden takia ei tarvitse mitään rekrytointiprosessia kuitenkaan käydä lävitse. Banaanilaatikot ovat jykeviä ja kannattelevat ainakin 20 kg painoa, eli ne ovat oivallisia esim. kirjoille. Pohjassahan niissä on usein reikä, mutta sen saa helposti peittoon pahvinpalalle tai vaikka ihan sanomalehdellä. Kun päälle tulee painavaa tavaraa, pysyy sanomalehtikin hyvin paikoillaan. Laatikoita kannattaa alkaa kerätä jo hyvän aikaa ennen muuttoa. Huomauttaisin vielä, että myös esimerkiksi omenalaatikot ovat oivallisia muuttopuuhiin ja ihan säilytykseenkin, eli ei sillä hedelmällä niin väliä.

Second hand -laatikot. Valveutunut muuttaja on valppaana kuukautta ennen omaa muuttoa. Tällöin nimittäin joku toinen kodinvaihtaja on jo ehtinyt muuttaa, ja hänellä on kiire päästä eroon omista tyhjistä laatikoistaan. Tarkkaile ilmoituksia nettikirppiksillä tai laita sinne omasi!

Työpaikka, sukulaiset ja ystävät. Meillä kävi viime muutossa aikamoinen säkä, sillä samalla kun tuskailimme muuttolaatikoiden parissa äitini työpaikalla myllättiin IT-laitteet uuteen uskoon. Laatikoita satoi suoraan syliimme. Kysele siis sukulaisilta ja ystäviltä, josko heillä tai heidän työpaikoillaan piileskelisi kasallinen uutta käyttöä odottelevia laatikoita.

Oma varasto. Itsellä on tapana isojen hankintojen yhteydessä säästää pakkauslaatikot. Esimerkiksi telkkarin laatikko ja sen styroksipalat ovat ehdottomasti varastokamaa, sillä muuton tullessa ei tarvitse pelätä herkän LCD-näytön särkymistä. Näin littanalättänänäköradioiden aikakaudella tuollainen laatikko ei juuri tilaa vie varastossa. Muutkin boksit ovat varsin käypiä, joten nekin ehdottomasti talteen taiteltuna. Itse jopa säästin osan viime muuton laatikoista.

Vuokralaatikot. Muuttolaatikoiden vuokraus ei sekään kovin kallista ole. Googleen vain hakusana "muuttolaatikot" ja johan löytyy firmoja. Äkkiä katsottuna päivävuokra pyörii alle 20 sentin kieppeillä ja saatavilla on niin kannellisia kuin kannettomiakin muovilaatikoita. Jos taskuissa polttelee ylimääräistä rahaa eikä ilmainen ole sinun juttusi, niin tämä on varsin varteenotettava ja vaivaton vaihtoehto.

Kaupat. Pahvisia muuttolaatikoita on myös myynnissä, joten jos niitä haluat ostaa, valitse kauppasi huolella. Hinnoissa on nimittäin järkyttäviä eroja. Tätä blogia kirjoittaessa Ikeassa kaksi laatikkoa maksaa 3,99 e, Biltemassa yksi laatikko 1,99 e ja Verkkokauppa.comissa viiden kappaleen paketti 4,50 e. Laadullisesti en valitettavasti osaa näitä vertailla, mutta kuinka monella tapaa pahvilaatikon voi oikein tehdä?!

No niin, siinäpä niitä näin alkajaisiksi. Jos joku on perehtynyt aiheeseen vielä tiiviimmin, otan mielelläni neuvoja vastaan.

Keväinen lintuhäkki tsirp tsirp

Facebooki-kirpparilla olin jo hetken aikaa katsellut ilmoitusta pienestä keltaisesta lintuhäkistä. Tuotteen sijainti oli hieman kauempana ja jonoakin oli jo kertynyt, joten jätin varaamatta. Kuinka ollakaan myyjä myöhemmin huhuili tulevansa Tampereelle asioille, ja häkin saisi ensimmäinen soittaja. Minähän soitin, ja nyt meillä on tällainen söpö linnunpesä. Aikeeni on jotenkin tunkea sen sisään muratti kasvamaan. Saa nähdä onnistuuko. Niin, ja hinta oli karkkipussi.

Ihana yksityiskohta tämä ovi, mutta miten siitä saa tungettua kasvin sisään...

Tapetoitu lipasto

No niin, vihdoin pääsen kirjoittamaan meidän uudistuksen kokeneesta lipastostamme. Kaikki alkoi siitä, kun näin Bauhausissa unelmieni tapetin. En pystynyt unohtamaan tuota kaunokaista, joten sille oli keksittävä jokin käyttötarkoitus. Seinät eivät vuokrakämpässä - tässä tai tulevassa - tulleet kysymykseen, joten kohdistin katseeni huonekaluihin. Päätin, että Sotkasta jo 10 vuotta sitten ostettu matala lipasto saisi toimia koekaniinina.

Kun innostun, en paljoa ajattele. Ensin koetin pärjätä tapetista saaduilla näytepaloilla, mutta metrin mittaiset pätkät olisivat jättäneet ikävän sauman lipaston pintaan, sillä tarve oli 150 senttiä. Ei auttanut muu kuin ostaa koko rulla. Minkä takia tapetteja ei muuten myydä metritavarana? Innostuksissani unohdin myös ottaa kuvan ennen muutosta. Sigh... Kuvitelkaa kuitenkin mielessänne valkoinen peruslastulevylipasto pähkinänvärisellä kannella.

Ensin irrotimme lipaston lastulevyisen kannen ja hioimme pintaa karkeammaksi.

 
Tämän jälkeen mittailin tapettirullasta sopivankokoisen palasen ja vähän päälle.
 

Seuraavaksi alkoikin haastava homma, sillä tapetin lautakuvio vaati aikamoisen suoria linjoja. Ratkaisin ongelman mittaamalla ja teippaamalla toisen puolen ensin kiinni, jonka jälkeen olikin helppo vetää tapetti koko kannen ympäri. Ja taas teipattiin.

Sitten alkoikin itse liimaus. Käytimme kiinnitykseen liimavesiseosta eli sekoitimme yhteen puolet liimaa ja puolet vettä. Niin itse kansi sekä tapetin etu- että takapuoli siveltiin, jotta tapetti varmasti pysyisi paikallaan. Seosta saa laittaa ihan reilusti, tasoittelu käy kätevästi siklillä. On muuten aika paljon helpompaa kiinnittää tapettia kuin sisustusmuovia!

Kulmissa oli oma haasteensa. Päädyin taittamaan ne kirjekuorityyliin, vaikka näin jälkikäteen olisi ollut järkevämpää vain leikata kulmiin kunnon lovet. Tapettia tuli nimittäin aika paksu kerros, joten vahvistimme liimaamista vielä muutamalla niitillä. Lopputuloksena suhteellisen siistit kulmat kuitenkin.

Sitten tuli se minulle pahin osuus, eli odoteltiin kuivumista. Kuinka tuskastuttavaa varsinkin, kun ei ollut mitään tietoa lopputuloksesta. Alkaako tapetti kupruilla? Miten lastulevy reagoi? Pysyykö takapuolen liimaus?

Onneksi kaikki sujui mallikkaasti ja seuraavana päivänä pääsimme lakkaamaan varsin upeaa lipastonkantta. Tähän väliin huomio, että kuvat ovat jostakin syystä kovin harmaita. Tapetti itsellään on oikeastaan hyvinkin turkoosinsävyinen.

Lakkasimme alta, päältä ja reunoista jopa neljä kertaa. Käytössä oli paneelilakka, joka on huomattavasti halvempaa kuin kalustelakka. Teimmekö oikean valinnan, sitä en vielä tiedä. Pientä tahmeutta kannessa on havaittavissa, mutta ei mitään mieltä järisyttävää. 

Lopputulos oli sataprosenttisesti parempi kuin mitä odotimme. Ei maailma kauniimpaa synnyttää vois, oot täydellinen...

Mitähän tähän sanoisi budjetiksi? Tapetti maksoi 33 euroa, tosin käytimme sitä vain puolitoista metriä. Lakkapurkki, josta riittää useampaankin fiksaukseen, maksoi noin 10 euroa. Lipaston jälleenmyyntiarvo taisi olla ennen tuunausta jotain 10-20 euron luokkaa.

D-c-fix gone wrong

"Annetaan kasvi ja vanha kukkaruukku." Olin juuri tappanut yhden rakkaista bonsaipuistani, joten tuo ilmoitus nettikirpparilla pisti silmääni välittömästi. Hakupaikkakin oli lähes naapurissa, joten tartuin tuumasta toimeen.

Ruukku oli luvatun vanha ja kaipasi uudistusta. Kas kummaa, d-c-fix pelastaa oli ensimmäinen ajatukseni. No, eipä pelastanut tällä kertaa.

Huono jälki on kärsimättömän palkka.

Siistinnän jälkeen.

Aion silti laittaa tämän esille mutta tarpeeksi matalalle. Viirivehkalle(?) koti kelvannee ainakin toistaiseksi.