Minäkin kun muutkin: suodatinpaperivalaisin

Jo aikaa sitten huomasin, että DIY- ja sisustusblogeihin alkoi putkahdella ohjeita suodatinpaperilampun tekemiseen. Minä myös, minä myös! Itsellä tämä oli aika pitkähkö projekti - aloitin nimittäin helmikuussa ja sain valmiiksi noin kaksi viikkoa sitten. Ei, en vääntänyt lamppua ympärivuorokautisesti, vaan välissä oli hyvinkin pitkiä taukoja. Arvioisin, että koko lampun tekemiseen minulla meni noin... ehkä 6-8 tuntia?

Ensi alkuun tarvitaan riisipaperivalaisin. Niitä on eri kokoisia, itse päädyin 60-senttiseen palloon.

Sitten vain ruttaamaan valkoisia suodatinpapereita. Omaan lamppuun niitä meni noin 600 kappaletta. Tiheyttähän voi toki itse säädellä oman maun mukaan. Ehdoton työväline tässä on tuo kuumaliimapyssy. Sen avulla papereiden kiinnittely on varsin joutuisaa. Varo sormia - palovammat on ilkeitä!

Loppusuoralla.

Kurkistus sisälle. Kun suodatinpaperisirkus on päättynyt, hommaa valosarja sekä led-lamppu ja aseta ne valaisimeen kiinni. Noista ledeistä löytyy ainakin kylmää, lämmintä ja värillistä vaihtoehtoa. Valitse omaan sisustukseesi sopiva.

Nauti lopputuloksesta! Valmiina lampun halkaisija on ehkä jotakin 80 senttiä eli valtavan ihana ja muodoltaankin yllättävän pyöreä. Hintaa tälle kaunokaiselle tuli kaikkinensa noin 17 euroa.

Narupalloista valoa parvekkeelle

Jäin ennen joulua viime vuonna vähän pidemmälle sairaslomalle ja kun kerta oli aikaa, päätin väkertää tonttujuhlaan suuresta suosiosta nauttineen narupallovalosarjan. Pitkään se roikkuikin vanhempieni olohuoneessa, mutta nyt pelastin sen omalle parvekkeelleni anopinkielten sekä chilikasvien iloksi.

 

Mielestäni istuu tuolle paikalle paremmin kuin nakki keittoon. Nyt odottelen vain pimeiden tuloa, että valoista olisi jotain hyötyäkin, hah!

Narupallo-ohjeita on netti pullollaan, mutta laitetaan nyt vielä tähän oma versioni. Itse käytin naruina äitini kätköistä löytämiäni vanhoja villalankoja sekä ihan paperinaruakin. Valosarjan ostin muistaakseni Ikeasta noin viidellä eurolla. Led-polttimot on must, ettei aiheudu tulipalovaaraa. (Onko muita edes enää olemassa?) 

1. Puhalla haluamasi määrä vesi-ilmapalloja ja käärii ne yksittäin kelmuun. Tarkkaile puhaltaessa ilmapallojen muotoa, jos haluat mahdollisimman pyöreitä narupalloja.

2. Sekoita liimavesiseos - noin puolet vettä, puolet puuliimaa.

3. Ala pyörittää liimavedessä kastelemaasi narua pallojen ympärille.

4. Laita kuivumaan vähintään vuorokaudeksi, ellei kahdeksi. Itse vielä siirtelin ja kääntelin palloja kuivumisajan aikana, jotta varmasti kovettuisivat.

5. Kun narut ovat kovettuneet ja liimavesi kuivunut, puhkaise sisällä olevat ilmapallot ja vedä ne varovasti pois.

6. Käytä sellaisenaan esim. vaasissa, upota sisään valosarja (kiinnitä nippusiteillä) tai laita naruilla roikkumaan.

Kuivumassa. Parempi alusta olisi sellainen, johon kaikki pallot mahtuvat vierekkäin hieman irti toisistaan, ei siis näin!

Valmiita palloja ja valosommittelua. Aika pyöreitä niistä kai tuli. Vaaleat pallon paperinarua, muut villalankaa.

Herrat Helsingissä ja Lego-tuliaisia

Päätimme mieheni kanssa ennen juhannusta lähteä ex tempore -matkalle eteläiseen pääkaupunkiimme. Paikkahan on meille tuttu kuin toinen koti, mutta emme kumpikaan olleet pitkään aikaan vain lomailleet siellä. Aina oli joko menty lentokentälle tai käyty työhaastatteluissa tai osallistuttu ystävien juhliin tai tai tai!

Niinpä päätimme kerrankin lähteä Helsinkiin ihan ilman motiiveja ja yöpyä jopa ihan hotellissa asti. Emme siis valinneet halvinta hostellia, vaan päädyimme Sokos hotel Albertiin, josta sai huoneen kylppäreineen ja aamiaisineen 70e per vuorokausi. Noita loistodiilejä kannattaa kyllä kyttäillä, sillä esimerkiksi Eurohostellista kahden hengen huone jaetulla vessalla ja suihkulla ilman aamupalaa olisi maksanut meille noin 55e per yö. Hintaero on mielestäni täysin olematon.

No mitään ihmeempiä suunnitelmia meillä ei parin päivän reissullemme ollut. Halusimme vain rentoutua ja nauttia toistemme seurasta, eikä budjettikaan ei kovin kummoista rymyämistä olisi sallinut. Ensimmäisenä päivänä hyödynsimme Linnanmäen ilmaisen sisäänpääsyn sekä ilmaiset laitteet. Niitähän on kaiketi tänä kesänä 11 kappaletta, joista tosin vain yksi, Panoraama-näköalatorni, sopi myös meille lapsettomille. Muuten olisimme ehkä käyneet muutamassa maksullisessakin vempeleessä, mutta sateen vuoksi päätimme sukeltaa Kallion kautta takaisin hotellille.

Toisena päivänä vuorossa oli sitten Korkeasaaren visiitti ja pienimuotoista shoppailua. Tuliaiseksi löysin aivan ihastuttavan Lego-säilytysrasian Stockmannin alesta.

Aivan mahtava tomaattikippo. Alkuperäinen hinta 19,99e, maksoin alessa n. 9euroa.

 Ruokailusta haluan antaa yhden äärimmäisen hyvän vinkin. Jos olet matkustamassa Suomen sisällä johonkin hiemankin isompaan kaupunkiin, kannattaa katsoa kyseisen paikkakunnan Groupon-tarjoukset. Kyseessä on siis sivusto, jonka kautta on mahdollista ostaa esim. ravintolalahjakortteja puoleen hintaan. Onpa siellä myös matkailuun sekä kauneuteen ja hyvinvointiin liittyviä tarjouksiakin. Toimii muuten myös ulkomailla!

Mainittakoon vielä, että en ole missää yhteistyössä tässä blogissa mainittujen yritysten kanssa. Nämä ovat vain omiin tuntemuksiini, tutkimuksiini ja kokemuksiini perustuvia ajatuksia.

Perunakukkakaalipizza

Törmäsin toissa viikolla Pirkka-lehden ruokaliitteessä taivaallisen hyvään kukkakaalipizzaohjeeseen sekä mielettömään perunapizzareseptiin. Minähän se reippaana DIY-kokkikolmosena päädyin sitten yhdistämään nämä kaksi hauskaa ruokaa. Tuota kukkakaalipizzapohjaa kannattaa muuten kokeilla vaikka minkälaisilla täytteillä. Jauhelihan, sipulin, tomaattikastikkeen ja tomaattisiivujen kanssa oli myös oikein maistuvaa.

Tulin minä uunista ulos ja tällainen oli lopputulos.

Koskaan ennen en ole oikeastaan jaksanut reseptejä selailla. Nyt siitä taitaa tulla uusi harrastus.

Kuormalavakuumetta

Kuormalavat, nuo karunkauniit puuhökötykset, ovat jo juurruttaneet paikkansa kodinsisustusintoilijoiden terasseilla ja olohuoneissa. On pöytiä, sohvia, kasvitelineitä ja tuoleja, maalattuja ja hiottuja, pehmustettuja ja lasitettuja - lavojen kanssa vain taivas lienee rajana.

Myönnän, että vaikka olen mielenkiinnolla seurannut kuormalavataiteen kehittymistä, en itse ole edes harkinnut kyseisten huonekalujen hankintaa. Jokin niissä epäilyttää. Ehkäpä se, että olen niitä työssäni joutunut vuosien varrella näkemään, nostelemaan ja raahaamaan perässäni jo liikaakin. Mutta sitten kohtalo puuttui peliin...

Maalasimme viime talvena terassipöytäämme vanhempieni takapihalla ja kun urakka oli tehty, jäi tällaiselle innokkaalle maalarille vielä himo sutia uutta ilmettä myös lähiympäristöön. Uhrikseni päätyi kivenheiton päässä maannut pikkuruinen puulava. Tarkoitushan oli vain purkaa taiteilijanpaineitani, mutta enpä sitten hennonutkaan jättää toista enää säiden armoille, ja loppuhan on historiaa. 

Tässä maalaillaan jo toista vai kolmatta kerrosta.

Ja lakka päälle.

Valmis lavalavanen.

Kukkajalustan sijaan lava päätyikin tietokonetasoksi.

No nyt niitä on jo kaksi. Tämä päätyikin sitten alkuperäisen suunnitelman mukaan kukkajalustaksi. Päällä kolminkertainen lakkaus.

 

Sisustustyylistä

Kuten blogin nimikin jo kertoo, on minun tarkoitukseni esitellä teille omaa pienellä budjetilla somistettua kotiani. Sana "köyhää" tarkoittaa kuitenkin myös itse sisältöä. Nimittäin jonkun mielestä kirpparilöydökseni sekä muut halvat ja jopa ilmaiset sisustusideani eivät ole kovinkaan silmää hiveleviä tai idearikkaita. Tällaisista mielipiteistä en pahastu, sillä teen kodistani juuri sellaisen kuin itse haluan. En seuraa alan lehtiä sen kummemmin enkä hurahda kauden väreihin. Ehkä joku ihastuu Simpsonit-julisteeseeni, varmaankaan joku ei.

Edward Hopperia Simpsoneiden tapaan.

Sininen on aina ollut ehdoton lempivärini - sininen eli myös lähestulkoon kaikki sen sävytkin. Jo jonkin aikaa olen ollut suorastaan rakastunut turkoosiin, ja se näkyy myös pukeutumisessani. Pelästyin eräs päivä, kun peilistä minua tuijotti yksi iso turkoosi pallo takkia, kenkiä, laukkua, kaulahuivia sekä mekkoa myöden. Sillä hetkellä päätin hieman himmata innostustani, ettei lähikaupassa minua leimattaisi "siksi turkoosimöröksi". Sisustuksessa en kuitenkaan ole hirveästi toppuutellut innostustani taivaan väreihin, vaan kämpästä löytyy niin sinisen sävyistä verhoa, tv-pöytää, kaappia, tyynyä, lamppua, yöpöytää, kukkaruukkua, jakkaraa, kenkäkaappia ja jopa pyykkikoria.

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen...

 Niin kuin jokainen meistä pyrin haalimaan ympärilleni vain itseäni ja kumppaniani miellyttävää tavaraa. Mitä ne tällaiset esineet sitten ovat, siihen en osaa suoraan vastata. Jotakin sinisävyistä? Hah! Yleensä en etsi mitään, vaan tavarat vain ikään kuin tulevat vastaan ja bongaan heti joukosta ne kiehtovimmat yksilöt. Sama juttu muuten vaatekaupassa: Minua ei tarvitse odottaa tunteja, vaan kävelen vain ronskisti valikoiman lävitse sen kummemmin sitä selailematta. Pysähdyn vain jos silmäni huomaavat jotakin sykähdyttävää.

Tällaisessa rakkautta ensisilmäyksellä -ostotavassa on tietenkin omat huonot puolensa. Kuinka monta ihanaa vaatetta minulta onkaan jäänyt piiloon, kun olen vain luottanut nopean naisen taktiikkaani? Entä uskallanko ollenkaan haastaa itseäni sisustuksen suhteen, kun en anna vierastamilleni esineille edes mahdollisuutta? Olisiko minusta koskaan sisustamaan kenenkään toisen asuntoa, kun olen niin orjautunut tapoihini ja mieltymyksiini? No onneksi minusta ei kyllä koskaan taida sisustussuunnittelijaa tullakaan.

Tämä kirahvi vahvistaa säännön: Mietin sen hankkimista kauan, kun tuli nettikirpputorilla vastaan. En siis kokenut otusta omakseni heti ensinäkemältä.

Näin skandinaavisen selkeyden ja jopa tietynlaisen valkoisen kliinisyyden aikakautena minun täytyy mainita yksi erityispiirre sisustustyylissäni. Useinhan alan tv-ohjelmissa haetaan kodille selkeää ilmettä ilman turhia elementtejä. Pöydällä saattaa olla yksi lamppu, ei muuta. Jotenkin mieleeni on jäänyt sanonta "clutter-free space" eli vapaasti suomennettuna sotkuton tila, josta kaikki ylimääräinen tavara on karsittu pois. Itse taas juurikin rakastan erityisesti pikkuesineitä, jotka joku joku toinen saattaisi helposti luokitella turhaksi roinaksi. Niitä olen ripotellut myös kotiini, sillä ne ovat osa identiteettiäni, muistoja elämäni varrelta, ja haluan, että ne ovat läsnä myös arjessani. Liiallinen selkeys ärsyttää minua, myös liiallinen valkoisuus. Kodin täytyy olla elämännäköinen, ei vain jokin kylmä ja persoonaton esittelytila.

Joillekin roskaa, minulle aarteita.

Ja robottikokoelmastani en luovu, vaikka kolmekymmentä juuri täytinkin.

Ilmainen sohva

Vanhassa asunnossamme meillä sohvan virkaa toimitti kahden istuttava kaareva kulmasohva. Sanomattakin on selvää, että eipä se juuri löhöilyyn luonnistunut, ainakaan kahdelle ihmiselle. Niinpä uuden asunnon kiilto silmissä aloin metsästämään meille useamman pepun mentävää laiskottelupaikkaa.

Budjetti oli jälleen kerran olematon, joten huonekalukauppojen valikoimat sain unohtaa. Oli kuitenkin helpottavaa huomata, että sohvia on mahdollista saada käytettynä myös varsin edullisesti, jopa ilmaiseksi. Syynä lienee se, että tuollaisia isoja huonekaluja on varsin tuskaista itse roudata kaatopaikalle. Se vie myös aikaa ja rahaa.

Selailtuani nettikirppiksiä muutamien päivien ajan törmäsin ilmoitukseen ILMAISESTA, siistikuntoisesta sohvasta. Varasin sen siltä istumalta ja jo samana iltana lähdimme sitä noutamaan. Myyjä oli vakuutellut, että sohva on käytetyksi varsin hyvässä kunnossa. Paikan päällä hän kuitenkin "muisti", että toinen käsinoja onkin rikkoutunut. Sohva vaikutti kuitenkin kaikin puolin siistiltä ja koska siinä oli vielä pestävät päälliset ja käsinoja kaiketi korjattavissa, nappasimme sen mukaan.

Tähän väliin annan muutaman vinkin: Kannattaa aina varmistaa myyjältä, onko tuotteessa vikaa, vaikka ilmoituksessa niitä ei manita ja tuotteen luvataan olevan hyvässä kunnossa. Ilmainen on juu ilmainen, joten vain hullu olettaisi tavaran olevan priimaa, mutta eniten harmittaa ehkä tuo myyjän "unohdus". Olisimme noutaneet sohvan, vaikka käsinojan tilanne olisi ollut tiedossakin. Eikä muuten ole ensimmäinen kerta, kun jotakin jätetään mainitsematta. Toinen vinkki on tarkastaa sohvat, nojatuolit, sängyt yms. mahdollisten ötököiden varalta, ettei omaan asuntoosi muuta uuden huonekalusi kanssa esimerkiksi parvea luteita, nuo inhat "bedbugsit" kun ovat leviämässä Suomessakin kovaa kyytiä. Kun itse haettiin oma sohvamme talvella, pidimme sitä vanhempieni terassilla muutaman kovan pakkasyön ajan, jotta kaikki punkit ja muut öttiäiset kuolisivat varmasti.

ILMAINEN!

Käsinojan korjauksen, päällisten pesun sekä sohvatyynyvuoren jälkeen, olemme hyvinkin tyytyväisiä ilmaiseen löhöluolaamme. On muuten Ikean jo kuopattua Göteborg-mallistoa, ja siihen voi tilata uudet päälliset muun muassa täältä. En ole kyseisen lafkan sanansaattaja, mutta kannattaa tsekata tarjonta, mikäli mielit uudistaa jo poistuneen tai vielä myynnissä olevan Ikea-tuotteesi ilmettä. Valikoimasta löytyy päällisiä muun muassa sohville, raheille sekä tyynyille ja paljon muutakin. Itselle sohvanpäälliset ovat liian hintavia eli mieluummin ostan - tai haen ilmaiseksi - uuden sohvan, kun tämän nykyisen päällisestä aika jättää.